|
|
|
||||||||||||
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
 |
Liian suurilla odotuksilla oli pienet Puhurit maailmaan ladattu. Vuorokauden verran, pienet urheat Peikot sinnittelivät, muttei ollut tarkoitus niiden enempää viipyä. Jälkeensä jättivät suuren aukon ja tyhjyyden - niin paljon ne täyttivät sydämiä tuon vuorokauden aikana. Koskaan eivät unohdu.
Kaivaten; Saana, Timi-isä ja koko perhe |
|
Tuuti lasta Tuonelaan-laulu, jonka Puhuripeikot laittoivat pienten matkaan.
Tuuti lasta Tuonelaan, Tuanen piikasten pirellä, Tuonellasten lauleskella, Tuonelassa tupa uus, Hiati piäni permantona, oviseinä omenapuista, Sivuseinät sirkalluista, Peräseinät peuralluista, kärensijat kärpälluista, Siäl on lapsen hyvä maata, ilman kyljen kääntämättä, piän piänen ojentamata.
|
Merja Riijärven runo pienille Taivaspennuille.
Hyvää matkaa taivaankannen taa. Pienen pienet puhurit. Peikot jää tänne vielä ja huiskuttaa iltaisin sinne. Tähtisiltaa pitkin ei mikään matka ole liian pitkä. Hyvää matkaa ja pehmeitä taivastassuja teille iloisia hännäntypyköitä älkää kastuko meidän kyynelistä me olemme liian painavia untuvapoluille siksi me itkemme höpsöt. Hei enkelipeikot niin juuri te siellä minä sain teiltä suukkoja oli hyvä idea liimata ne lumihiutaleisiin ja pudotella niitä kuonolleni yksikerrallaan... Niin, kyllä te olisitte voineet jäädä että olla noin utelias ja tulla vain kurkkimaan että millaista on kokea paljon ihmisen rakkautta olla kämmenellä hetki levätä siinä. Ja sitten ottaa taskusta koiransiivet ja lentää..nutukkaat heiluen. No hyvä on..pitäkäähän revontulet lämpiminä kun aika kääntää takkinsa tilaksi voitte näyttää sen meille mitä itse opitte nyt että sateenkaaren kummassakin päässä on kultaa... |
