Ajatuksiani tulevaisuudesta ja kertomaa menneisyydestä

Ajatus koirien kasvattamisesta on hiljaa kypsynyt mielessä. Lapsesta asti olen ollut hyvin kiinnostunut koirista. Mummolassa oli enollani Berhardinkoira "Jalo", jonka paimennuksesta sain nauttia taatelin kokoisena natiaisena. Komensin Jaloa: "Lalo älä" ja työnsin sitä rinnasta kauemmaksi, kun sen kuolaaminen ahdisti minua. Lempeä jättiläinen kulki silti perässäni. Pian sen jälkeen jo kävelyiässä minua viihdytti Mummoni ja Ukini Irlanninsetteri "Santtu". Santtu oli vauhdikas kaveri setterien tapaan, jota talutimme (lue raahauduimme perässä) mummolan pihassa. Sitten elämässäni olikin pitkä koiraton jakso. Vasta 10-vuotiaana sain hoitokoiran naapurista. Valkoinen Länsiylämaanterrieri "Samu" tutustutti minut koiran mielen saloihin. Se oli terrierimäiseen tapaansa äksy, eikä edes omistajat pystyneet sitä harjaamaan saamatta puremayrityksiä. Minä, omaan tapaani innostuneena projektista, aloin kammata Samua pienellä my_little_pony kammalla. Voitin luottamuksen ja sain harjata sitä rauhassa. Haalaavia lapsia se myöskin puri, mutta antoi minun halata.

Ollessani kuudentoista saimme vihdoin kauan odotetun oman koiran, kun Reppulin Damrod "Timi" saapui uuteen omakotitaloomme. Siitä lähti kipinä lappalaisiin ja nyt minulla on niitä kaksi kotona(vanhempieni kahden lisäksi) ja yksi sijoitusnarttu maailmalla.

Ajatuksenani ja pyrkimyksenäni on tulevaisuudessa kasvattaa tervepäisiä koiria, jotka rakenteensa ja luonteenpiirteidensä puolesta pystyisivät edelleen toimimaan alkuperäisessä työssään poropaimenena. Joskin kasvattini tulevat varmasti pääosin saamaan kodin seurakoirina, joten sen tulen ottamaan huomioon jalostuskoiriani valitessa.

Itse olen hyvin kiinnostunut perinnöllisyydestä ja oikeastaan olen heikkona yleensäkin biologiaan. Tahtoisin kehittää itseäni ja tietojani etenkin kasvatuksen saralla.

Oma koiraihanteeni on tasapainoinen koira, jonka liikkuminen on helppoa ja sitä on ilo katsella. Luonteeltaan ihanne koirani on hyvä hermoinen ja järkevä koira, jota pystyy pitämään monessa menossa mukana. Uros ei saa olla mikään turhamaisen macho, sillä uroksetkin pystyvät minusta olemaan järkeviä ja kohtuullisia. Toki koulutuksella on suuri panos tähän piirteeseen kuten kokemuksillakin. Pihalla pysyvyys ja vapaanakin lauman lähellä pysyminen ovat minulle tärkeitä ominaisuuksia koirassa.

Kultaisen keskitason koira, jossa ei ole mitään liikaa eikä liian vähän lienee tavoitteeni. Siinähän sitä onkin varmasti jo tarpeeksi tekemistä. Luonne ja terveys(ja terve rakenne) menevät ulkomuodon edelle, toki pyrin säilyttämään koirilla rodunomaiset piirteet.

Tahtoisin pitää hyvin tiiviisti yhteyttä kasvattieni perheisiin ja tukea heitä luovutusajan jälkeenkin, etenkin silloin. Ensimmäinen Pikkuketun pentue syntynee näillä näkymin vasta vuonna 2006/2007, sillä ensimmäinen sijoitusnarttuna Taapanterin Xaara on tällä hetkellä vielä alle vuoden ikäinen. Pennut tulevat kasvamaan meillä kaksion keittiössä tottuen jo pienestä pitäen jos jonkinmoisiin ääniin. Pieni pihakin meillä on, joten sinne sopii pienet tassut taapertamaan. Hovia pennuille tulee pitämään Eppu Repolainen ja Kanda Kaikkien Kaveri.

Tässä näitä tuoreen kasvattaja-keltanokan ajatuksia. ;)