Syksyllä 2004 Kandan tottispohja oli siinä kunnossa, että aloitimme hyvän tilaisuuden tullen hakutreeneissä pyörimisen. Laji sinänsä sopii mielestäni kuin nakutettu Kandalle, sillä se rakastaa ihmisiä ja sen nenätyöskentely on armottoman tarkkaa - ollut sitä jo ihan pennusta pitäen. Tosin joskus se on harjoittamattomuuttaan liiankin tarkka, sillä se saattaa käydä läpi edellisten koirien maalimiesten piilot.

Kanda oli aluksi homman tajutessaan hyvin "matala nenäinen" eli herkästi jäljesti jälkiä pitkin. Parit tuuli-treenit, niin Kanda tajusi myös mikä ero on jäljestyksellä ja haulla. ;)

Nykyään se hakee ukkoja ilman ääni- tai näköapuja eikä tahtoisi lopettaa, sillä siellä metsässähän voisi olla vielä niitä eksyneitä ihmisiä. Kanda on hyvin tärkeänä eikä huomioi ulkopuolisia ihmisiä lainkaan ollessaan töissä. Sen nenä skannaa metsää keskilinjalla vielä pois lähtiessäkin. Jos Kanda on viimeinen treenattava ja se saa jäädä juoksemaan metsään, kun joku käy hakemassa keskilinjan merkit, ei Kanda voi jättää ko. henkilöä lähtemään yksin vaan pysyy hänen perässään periksiantamaton ilme naamallaan. Se ei tässä tapauksessa kuuntele edes mitään käskyjä vaan on ottanut elämän tehtäväkseen pelastaa "hukkuneita" ihmisiä ja estää heitä hukkumasta. ;)